Olemisen merkitys
Mikä on
olemisen merkitys?
Miksi minä
olen minä
ja sinä olet
sinä?
Mikä on
kaiken tarkoitus?
Maailmankaikkeudessa
olemme
kaikki yhdenvertaisia.
Hehkumme
omaa valoamme,
kohtaamme toisiamme
niin kuin on
tarkoitettu.
Mikään ei
ole sattumaa
vaan
kaikella on merkityksensä.
Saatamme
hipaista toisiamme
ohikulkumatkalla,
mutta
jätämme suuren jäljen,
jota ei voi
unohtaa koskaan.
Se on elämän
tarkoitus.
Jäljen
jättäminen itsestään.
Toisten
hipaiseminen,
merkityksien
ymmärtäminen,
kaiken
olevaisen rakkauden käsittäminen.
Kuinka
suurelta ihmeeltä
kaikki tämä
tuntuu,
kun siitä
tulee tietoiseksi.
Hetki
Pieni
välähdys ajassa.
Voi tuntua
ikuisuudelta,
voi
pysäyttää maailmasi.
Se antaa
sinulle voimia,
tai vie ne
kaikki mukanaan.
Suunnaton
onnentunne,
tai pohjaton
suru.
Elämä
koostuu erilaisista hetkistä.
Toiset
vilahtavat ohitse,
ja toiset
jäävät mieliimme ikuisesti.
Onni
Sen voi
kokea milloin tahansa
ja missä
tahansa.
Lapsen
nauru,
halaus.
Rakkaan
katse,
kosketus.
Kun kissa
kehrää vierelläsi,
tai koira
nukkuu jaloissasi.
Kun katsot
maisemaa ikkunasta,
tai
ajaessasi autoa.
Nähdessäsi
tähdet, kuun,
revontulet.
Takkatulen
loimu,
kynttilän
liekin lepatus.
Jokainen
onnensirpale
jättää
jälkensä sinuun.
Ne ovat
elämäsi voima.
Voima
Luulin, että
minulla ei ole voimaa.
Voimaa olla
oma itseni,
pitää kiinni
minulle
tärkeästä.
Ja kun
luulin olevani
kaikkein
heikoimmillani,
löysinkin
voiman itsestäni.
Minut
yritettiin nujertaa,
ja yritetään
vastakin.
Mutta nyt
tiedän voimani,
jota ei vie
minulta kukaan.
Olen vahva
kuin kallio,
saan ehkä
kolhuja,
mutta en
horju.
Milloinkaan.
Toivo
Sitä jaksaa
toivoa,
että elämä
muuttuu,
vielä
paremmaksi, hyväksi.
Yrittää
nähdä asioiden valoisat puolet.
Ja jos niitä
ei ole,
keksimällä
keksii niitä.
Toivo pitää
sinut järjissäsi,
sillä mitä
enää jää,
jos ei ole
toivoa.
Ikävä
se tuntuu
sisälläsi,
möykkynä
rinnassa.
Teetpä mitä
tahansa,
se puikahtaa
yllättäen mieleesi.
Joudut
opettelemaan elämää,
ikävä
seuranasi.
Siitä tulee
sinun matkakumppanisi
omalla
polullasi.
Se täytyy vain
hyväksyä,
vaikka usein
on vaikeaa.
Onneksi
ikävä väistyy välillä,
kun rakkaasi
on lähellä.
Silti se ei
katoa kokonaan,
ja siihen on
tyytyminen.
Ikävä on osa
elämääsi.
Yksin
olemisen kahdet kasvot
Olla yksin,
totaalisen
yksin.
Se voi
tuntua raastavalta,
ahdistavalta,
lohduttomalta.
Silloin suru
ja epätoivo
hyökkäävät
kimppuusi.
”Miten tämä
tapahtuu minulle?”
huudan
äänettömästi
tyhjässä
asunnossa.
”Miksi minun
pitää olla yksin?”
Hetki
konkretisoituu.
Ei ole
ketään, jota halata,
pitää
kädestä.
Ketään,
jonka kanssa jutella.
Ketään,
jonka kanssa vaihtaa katseita.
Tyhjyys
ympärilläsi suorastaan
iskee vasten
kasvojasi.
Toisaalta,
yksin
oleminen
voi olla
myös
jotain aivan
muuta.
Olla yksin,
totaalisen
yksin.
Voit tiedostaa
hiljaisuuden ympärilläsi
ja sen tuoman
rauhan.
Kukaan ei
vaadi sinulta mitään,
riittää, kun
vain olet.
Kuulet omat
ajatuksesi ja tunteesi.
Yksin
oleminen
voi antaa sinulle
voimia.
Vahvistaa
sinua olemaan juuri Sinä,
eikä se, mitä
muut ehkä haluavat.
Yksin
ollessa voit olla itsekäs
tuntematta
huonoa omaatuntoa.
Kuinka
onkaan paradoksaalista,
että olla
yksin,
voi merkitä
kahta niin eri asiaa.
Toisaalta
pelkäät sitä,
mutta
toisaalta odotat malttamattomana.
Kumpaakaan
et pääse pakoon,
mutta ehkä
se onkin juuri hyvä.
Ehkä näin on
tarkoitettu,
jotta
oppisimme elämään.
Elämänkoulu
Elämänkoulussa
edetään hitaasti,
mutta
varmasti,
tasolta
toiselle.
Opiskelun
alussa
kaikki on
ihmeellistä ja uutta.
Kokeilemalla,
onnistumalla
ja
epäonnistumalla,
opitaan
uusia asioita.
Jossain
vaiheessa
tulee tunne,
että minä
hallitsen
jo tämän kaiken.
Pärjään
näillä tiedoilla.
Mutta
elämänkoulu
onkin siitä
kummallinen,
että se voi
alentaa sinut
melkein
lähtöpisteeseen.
Yhtäkkiä
huomaatkin olevasi
taas
ensimmäisellä luokalla.
Huolimatta
kaikesta oppimastasi,
täytyy sinun
vieläkin
kokeilla,
onnistua ja
epäonnistua.
Ehkä onkin
tarkoitus,
että
palaamme alkuun
juuri siksi,
että
muistaisimme
ihmetellä ja
vastaanottaa
kaikkea
sitä,
mitä tulee
vastaan.
Säilyttäisimme
lapsenuskomme
ihmeisiin
ja siihen,
että
elämä
kantaa.
Etsintä
Jos olisin
lintu, lentäisin luoksesi ilmojen halki.
Jos olisin
kauris, kulkisin pitkin metsiä,
kunnes
pääsisin luoksesi.
Jos olisin
kala, etsisin joen,
joka veisi
mereen.
Ja uisin
lopulta luoksesi.
Jos olisin
eksynyt,
kysyisin
tietä niin kauan,
kunnes
löytäisin sinut.
Mutta olen
vain minä,
pieni
ihminen,
joka etsii
niin kauan kunnes löytää.
Ja kun
löydän perille luoksesi,
en lähde
sieltä koskaan pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti