Tommy Tabermannin runoja

Voima

Vain ne jotka rakastavat
näkevät polun siellä
missä muut näkevät muurin
Vain ne jotka rakastavat
ovat täysin järjissään
Vain ne jotka rakastavat
tietävät
Vain ne jotka rakastavat




Uneksijan päiväkirjasta 5

Viimeisenä iltana
tulevat kaikki viimeiset mieleen
Viimeinen on sanoista kipein,
eniten
peilin ja veitsen kaltainen
Muita iloja ei ole
kuin jaettu ilo,
se joka hetkeksi
saa unohtamaan
sen mitä ei pääse pakoon
Kosketamme toisiamme
pöydän yli
sillä kerran kosketettuaan
ei ihminen enää koskaan
muuta todella kaipaa
kuin kosketusta.






Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä
Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa
Joka ei koskaan
putoa raiteilta
ja mene rikki
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa
suurelta murheelta
ja suurelta onnelta.






Vielä kauan lähtösi jälkeen
sinä tunnuit minussa
kuin sietämätön särky
poistetussa jäsenessä,
jalassa
jolla ei enää tanssita
vaikka kuinka haluttaisi.





Pelastus

Sinä uneksit niin paljon.
Kuin sinua hiveltäisiin
höyhenen päällä ihon alta.
Se on sinun pelastuksesi.

Sinä tiedät niin paljon.
Kuin ajattelisit matkaa
syysöisellä merellä.
Se on sinun pelastuksesi.

Jokainen päivä on
kysymys kestämisestä.
Mitä siitä yli jää
on puhdasta voittoa meille.








Harhaa kuvitella
että ihmiset
valitsisivat toisensa,
ei, ihot ne valitsevat
meidän puolestamme,
ja kertovat myös
suureen ääneen
sen mitä emme koskaan
haluaisi kuulla vielä tänään.






On mentävä
hirvittävän lähelle
toista ihmistä
hämärään huoneeseen
ilman yhtäkään asetta
ennen kuin voi kuulla
kuinka kauniisti
vapaus laulaa.


Ei kommentteja: