Voimia tulevaan viikkoon ja oman polun kulkemiseen...

Haluan jakaa tämän syksyisen maiseman. Peilityyni veden pinta ja luonnon kauniit värit, ne saavat mielen rauhoittumaan. Voi kuunnella hiljaisuutta ja nauttia siitä, että vain on. Välillä tuntuu, että oman elämän suunta on hämärän peitossa. Mietin, mitä haluan ja mihin olen matkalla. Ja sitten yhtäkkiä saan huomata, että saan opastusta ja pieniä vihjeitä, kun vain osaan pitää silmäni ja korvani auki. Alla on yksi Tommy Tabermannin runo.  Se tuokoon voimia tulevaan viikkoon! Löytäkäämme omat polkumme, vaikka edessä tuntuisikin olevan muureja. <3 <3 <3

                                                       Voima

                                            Vain ne jotka rakastavat

                                             näkevät polun siellä

                                           missä muut näkevät muurin

                                           Vain ne jotka rakastavat

                                             ovat täysin järjissään

                                            Vain ne jotka rakastavat

                                                      tietävät

                                            Vain ne jotka rakastavat

Voimaantumista ja rauhoittumista kynttilän äärellä...

Kynttilän liekki tai tulen loimotus nuotiossa tai takassa. Niillä on jotenkin taianomainen vaikutus minuun.Voisin istua tuntikausia ja tuijotella tulta. Onko se joku alkukantainen juttu, mikä tulessa kiehtoo? Tuleeko se jostain syvältä geenimuistista? Kivikaudelta asti ihminen on viettänyt aikaa tulen äärellä, se on suojannut, lämmittänyt ja kypsentänyt ruokaa. Tuli on ollut läsnä monenlaisissa henkisissä riiteissä... 

Kulunut viikko on ollut tiivis ja iltaisin ajatukset ovat laukanneet, kiire meinaa jäädä päälle. Mutta, kun sytytän kynttilään tulen, ehkä useampiinkin, tunnelma kotona muuttuu. Kynttilän liekillä on rauhoittava vaikutus. Aivan kuin katsoisi liekin tanssia kynttilän sydämen ympärillä. Kynttilän vaikutusta tehostaa vielä syksyn pimeys ja se, ettei laita huoneeseen muuta valaistusta.

Vuosien varrella olen käyttänyt kynttilää apukeinona lasten rauhoittamisessa iltapalalle. Syksyisin olemme tehneet kynttilä-iltapalasta toistuvan tavan. Hämärässä on hyvä kelailla päivän juttuja ja tehdä päätöstä päivälle. Turvallisena vaihtoehtona olen käyttänyt joskus sähkökynttilöitä. Nyt lasten ollessa isompia, voi jo käyttää aitojakin. 

Mieleeni on jäänyt omasta lapsuudesta syksyiset illat mökillä, jossa ei ollut sähköjä. Rannan nuotion äärellä istuessa sai kokea ympärillä olevan täydellisen pimeyden. Liekkien valokeilassa saattoi nähdä muiden lähellä olevien kasvot, mutta kaiken muun pimeys nielaisi. Kauempana olevasta mökistä kajastui kynttilöiden valo, ja siinä välissä olikin taas pelkkää pimeää. Vaikka pimeys saattoi pelottaa, silti liekkien valosta hehkui alkukantaista voimaa. Tuon voiman voin tunte vieläkin, katsoessani keittiön pöydällä olevaa kynttilää. 

Voimaantumisen hetkiä kaikille tuleen tuijottajille! Nautitaan syksyn pimeistä illoista! 

<3 <3 <3