Ole läsnä lapsellesi

Ruokapöydässä kuultua...

Kuulin tänään töissä muutamien lasten ruokapöytä-keskustelun, joka pysäytti minut ajattelemaan. He juttelivat vanhemmista ja siitä, kuinka hyvin tai huonosti nämä kuuntelevat, jos on asiaa. Yksi lapsi kertoi, että "meidän isä lupaa aina kaikkia juttuja, mutta ei se yleensä pidä niitä". Toinen lapsi totesi siihen, että "meidänkin isä aina huijaa, sen nimi vois olla huijari". Seuraavaksi vertailtiin äitien käytöstä. "Meidän äiti menee aina tietokoneelle", totesi eräs. "Meidän äiti taas sanoo aina, että kohta", tuumi yksi lapsista. "Sen nimi vois olla kohta, ja isän nimi vois olla huijari, kiteytti joku viimein ja muut olivat samaa mieltä.

Mietin kuulemaani. Tunsin myös piston omassa sydämessä. Olenko minä sanonut liian usein lapselleni, "kohta" tai luvannut jotain, mitä en ole pitänyt? Jokainen vanhempi varmasti syyllistyy tähän, mutta toivottavasti ei liian usein. Kohdataanko me vanhemmat lapsemme todella läsnäolevasti päivän aikana, eikä vain näennäisesti? On eri asia vaikka ruokaa laittaessa ynähdellä lapselle vastauksia ja kuunnella puolella korvalla, kuin istua hetkeksi alas ja katsoa sekä kuunnella lasta juuri sillä hetkellä.

Näen työssäni paljon lapsia, joilla on kokemus, etteivät he tule kuulluksi. Silloin lapsen käytös voi myös olla hyvin levotonta ja huomionhakuista. Lapsi toimii kuin millään ei olisi mitään väliä. Tai hän tekee kaikkensa, että aikuinen reagoisi häneen. Kun asioita aletaan työstää ja lapselle tulee kokemus, että hän voi vaikuttaa omaan elämäänsä, voi käytöskin muuttua. On aina yhtä hienoa nähdä iloisen yllättynyt katse lapsen silmissä, kun hän tajuaa, että hänen puhettaan kuunnellaan oikeasti ja hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita.

Meillä aikuisilla on omia kiireitä ja huolia. Olemme osa oravanpyörää: työtä ja kotiarkea, harrastuksia ja ehkä opiskeluakin siinä samalla. Pitäisi ehtiä tehdä monenlaista tai olla joskus tekemättäkin. Yritetään kaiken keskellä muistaa lapsemme, mitä heille jää mieleen omista vanhemmistaan. Haluatko sinä olla "huijari" tai "kohta"? Vai jäädä mieleen siitä, että sinulla oli aikaa kuunnella/katsella/jutella oikeasti. Hyviä läsnäolon hetkiä kaikille!         <3 <3 <3

Voimia tulevaan viikkoon ja oman polun kulkemiseen...

Haluan jakaa tämän syksyisen maiseman. Peilityyni veden pinta ja luonnon kauniit värit, ne saavat mielen rauhoittumaan. Voi kuunnella hiljaisuutta ja nauttia siitä, että vain on. Välillä tuntuu, että oman elämän suunta on hämärän peitossa. Mietin, mitä haluan ja mihin olen matkalla. Ja sitten yhtäkkiä saan huomata, että saan opastusta ja pieniä vihjeitä, kun vain osaan pitää silmäni ja korvani auki. Alla on yksi Tommy Tabermannin runo.  Se tuokoon voimia tulevaan viikkoon! Löytäkäämme omat polkumme, vaikka edessä tuntuisikin olevan muureja. <3 <3 <3

                                                       Voima

                                            Vain ne jotka rakastavat

                                             näkevät polun siellä

                                           missä muut näkevät muurin

                                           Vain ne jotka rakastavat

                                             ovat täysin järjissään

                                            Vain ne jotka rakastavat

                                                      tietävät

                                            Vain ne jotka rakastavat

Voimaantumista ja rauhoittumista kynttilän äärellä...

Kynttilän liekki tai tulen loimotus nuotiossa tai takassa. Niillä on jotenkin taianomainen vaikutus minuun.Voisin istua tuntikausia ja tuijotella tulta. Onko se joku alkukantainen juttu, mikä tulessa kiehtoo? Tuleeko se jostain syvältä geenimuistista? Kivikaudelta asti ihminen on viettänyt aikaa tulen äärellä, se on suojannut, lämmittänyt ja kypsentänyt ruokaa. Tuli on ollut läsnä monenlaisissa henkisissä riiteissä... 

Kulunut viikko on ollut tiivis ja iltaisin ajatukset ovat laukanneet, kiire meinaa jäädä päälle. Mutta, kun sytytän kynttilään tulen, ehkä useampiinkin, tunnelma kotona muuttuu. Kynttilän liekillä on rauhoittava vaikutus. Aivan kuin katsoisi liekin tanssia kynttilän sydämen ympärillä. Kynttilän vaikutusta tehostaa vielä syksyn pimeys ja se, ettei laita huoneeseen muuta valaistusta.

Vuosien varrella olen käyttänyt kynttilää apukeinona lasten rauhoittamisessa iltapalalle. Syksyisin olemme tehneet kynttilä-iltapalasta toistuvan tavan. Hämärässä on hyvä kelailla päivän juttuja ja tehdä päätöstä päivälle. Turvallisena vaihtoehtona olen käyttänyt joskus sähkökynttilöitä. Nyt lasten ollessa isompia, voi jo käyttää aitojakin. 

Mieleeni on jäänyt omasta lapsuudesta syksyiset illat mökillä, jossa ei ollut sähköjä. Rannan nuotion äärellä istuessa sai kokea ympärillä olevan täydellisen pimeyden. Liekkien valokeilassa saattoi nähdä muiden lähellä olevien kasvot, mutta kaiken muun pimeys nielaisi. Kauempana olevasta mökistä kajastui kynttilöiden valo, ja siinä välissä olikin taas pelkkää pimeää. Vaikka pimeys saattoi pelottaa, silti liekkien valosta hehkui alkukantaista voimaa. Tuon voiman voin tunte vieläkin, katsoessani keittiön pöydällä olevaa kynttilää. 

Voimaantumisen hetkiä kaikille tuleen tuijottajille! Nautitaan syksyn pimeistä illoista! 

<3 <3 <3

”Rakasta itseäsi”, oppitunti elämänkoulussa

Ihmettelyä...

Miten ihminen voikaan tuntea itsensä pieneksi silloin, kun oivaltaa jonkin merkityksellisen asian. Voi olla, että sen on aiemmin jo osittain tiedostanut. Mutta kun lopullinen ymmärrys saavuttaa tajuntasi, tuntuu melkein kuin olisit taas eppuluokkalainen, joka viimein on oppinut tuntemaan kellon.

Viime keväänä pysähdyin elämässäni ensi kertaa kunnolla miettimään, kuka olen ja mitä haluan. Uskalsin olla itseni kanssa, kohdata kaikki tuntemukseni. Sain oikeamman suunnan elämälleni ja lähdin kulkemaan elämänpolkua kuunnellen enemmän itseäni. Monia kipuiluja olen kipuillut ja joskus vieläkin mietin, mitä oikein haluan.

Omien ajatusten vahvistuminen

Eilen seikkailin netissä lueskellen kirjoituksia henkisestä kasvusta ja törmäsin Aaro Löfin tekemään videoon, ”Rakasta itseäsi”. En ollut koskaan kuullutkaan miehestä, mutta hänen videonsa pysäytti ajatukseni. Sanat, jotka kuulin, tulivat juuri oikeaan aikaan minulle. Kuinka tärkeää on tehdä itselle hyvää, ilman että se olisi jotenkin itsekästä. Luottaa siihen, että riittää juuri omana itsenään.

Sain tärkeän muistutuksen siitä, että todella kuuntelisin itseäni ja toimisin niin, kuin on minulle hyväksi. Kukaan ei voi tehdä oloani hyväksi, ellen osaa sitä itse. En voi elää kenenkään muun kautta, vain itseni, jos aion todella elää.

Asioiden syventyminen omassa elämässä vaikuttaa siihen, kuinka ne oikeasti muuttavat sinua tai kulkevat mukanasi. Se, että tiedostaa jonkun merkityksen, ei riitä. Tarvitaan syvällinen ymmärrys, ennen kuin voit elää niin kuin sanot. Tarvitaan myös aimo annos rohkeutta, että voi toimia kuten haluaa.

Sinulle, joka ehkä luet tätä. Toivon rohkeutta ja uskallusta elämääsi! Rakasta itseäsi, sillä se tuottaa rakkautta myös ympärillesi! <3  <3  <3