Ihmettelyä...
Miten ihminen voikaan tuntea itsensä pieneksi silloin, kun oivaltaa jonkin merkityksellisen asian. Voi olla, että sen on aiemmin jo osittain tiedostanut. Mutta kun lopullinen ymmärrys saavuttaa tajuntasi, tuntuu melkein kuin olisit taas eppuluokkalainen, joka viimein on oppinut tuntemaan kellon.
Viime
keväänä pysähdyin elämässäni ensi kertaa kunnolla miettimään, kuka olen ja mitä
haluan. Uskalsin olla itseni kanssa, kohdata kaikki tuntemukseni. Sain
oikeamman suunnan elämälleni ja lähdin kulkemaan elämänpolkua kuunnellen
enemmän itseäni. Monia kipuiluja olen kipuillut ja joskus vieläkin mietin, mitä
oikein haluan.
Omien ajatusten vahvistuminen
Eilen
seikkailin netissä lueskellen kirjoituksia henkisestä kasvusta ja törmäsin Aaro
Löfin tekemään videoon, ”Rakasta itseäsi”. En ollut koskaan kuullutkaan
miehestä, mutta hänen videonsa pysäytti ajatukseni. Sanat, jotka kuulin,
tulivat juuri oikeaan aikaan minulle. Kuinka tärkeää on tehdä itselle hyvää, ilman
että se olisi jotenkin itsekästä. Luottaa siihen, että riittää juuri omana
itsenään.
Sain tärkeän
muistutuksen siitä, että todella kuuntelisin itseäni ja toimisin niin, kuin on
minulle hyväksi. Kukaan ei voi tehdä oloani hyväksi, ellen osaa sitä itse. En
voi elää kenenkään muun kautta, vain itseni, jos aion todella elää.
Asioiden
syventyminen omassa elämässä vaikuttaa siihen, kuinka ne oikeasti muuttavat
sinua tai kulkevat mukanasi. Se, että tiedostaa jonkun merkityksen, ei riitä.
Tarvitaan syvällinen ymmärrys, ennen kuin voit elää niin kuin sanot. Tarvitaan
myös aimo annos rohkeutta, että voi toimia kuten haluaa.
Sinulle,
joka ehkä luet tätä. Toivon rohkeutta ja uskallusta elämääsi! Rakasta itseäsi,
sillä se tuottaa rakkautta myös ympärillesi! <3 <3
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti