Erilaisia tapoja koskettaa
Kosketuksen
voima näyttää mahtinsa elämän eri tilanteissa. Surun hetkellä lämmin halaus tai
kädenpuristus voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Pienen lapsen ikävään auttaa
turvallinen syli. Levoton leikki-ikäinen voi rauhoittua kuuntelemaan, kun
aikuinen laittaa kätensä tämän olkapäälle tai selkään. Vastarakastuneet parit
kulkevat käsi kädessä, koska heidän on vaikea olla koskettamatta toisiaan.
Samoin oman kumppanin koskettaminen arjessa ohimennen, hipaisu selkään tai
niskaan tai joku muu läheisyyden osoitus, antavat parisuhteelle elinvoimaa.
Korvaako digiaika kosketuksen?
Joskus
pelkään, että me ihmiset olemme ajautumassa kauemmaksi toisistamme. Nykylapset
juoksevat ympäri katuja metsästäen virtuaalisia otuksia, kun ennen leikittiin
hippaa tai rosvoa ja poliisia. Perheissä kaikilla on jokin digilaite, jolla
kulutetaan aikaa. Lapset voivat kuunnella sängyissään netistä äänisatuja, kun
ennen he kuuntelivat aikuisen kainalossa kirjan lukua. Pariskuntia ohjeistetaan
varaamaan yhteisiä aikoja kalentereistaan, jotta voisivat harrastaa seksiä ja
viettää laatuaikaa kahdestaan. Onko spontaani koskettaminen jo kohta historiaa?
Keho muistaa
Ihmisen keho
muistaa kosketuksen. Lapset ovat siitä hyvä esimerkki, toistuvasti he toivovat,
että heitä silitettäisiin ennen nukkumaan menoa. Hyvä ja turvallinen kosketus
eheyttää ja tukee oman minäkuvan ja itsetunnon kehitystä. ”Olen hyvä tällaisena, minusta pidetään huolta, olen tärkeä”.
Toivon, että
emme unohda kaiken kiireen ja uuden teknologian kehittymisen keskellä
toisiamme. Muistaisimme koskettamisen merkityksen ja opettaisimme sen
lapsillemmekin. <3 <3 <3
2 kommenttia:
Olen niin samaa mieltä! Olen koko elämäni nauttinut fyysisistä kosketuksista. Vauvana minut nukutettiin syliin. Nukuin "perhepedissä" aikana, jolloin sellaista sanaakaan ei ollut keksitty, koska vaan olin niin itsepäinen ja halusin kyhnyttää kyljessä. Istuin enimmäkseen sylissä lapsuuteni. Olen aina kinunut hierontaa ja rapsutuksia perheeltä ja ystäviltäkin. Rakastan veden kokonaisvaltaista kosketusta.
Sitten sain lapsen. Tämä ei nukahtanut vauvanakaan kertaakaan syliin (ei kertaakaan!), vaan vasta omaan sänkyyn (oikein huokaisi ja nukahti heti, kun sylistä sinne laittoi). Käväisi taaperona toki päivän mittaan montakin kertaa sylkyssä, mutta pyristeli aina pois juoksemaan. Varmasti hänellekin kosketus on tärkeä asia, mutta paljon vähemmän tärkeä kuin minulle.
Kiitos kommentista!
Minun lapseni ovat ihan erilaisia kosketustarpeensa kanssa. Esikoinen haluaa pitää oman tilansa, vaikka joskus haluaa halata tai olla kainalossa. Jo alle vuoden ikäisenä hän ärsyyntyi liiasta sylittelystä tai suukottelusta. Kuopus taas on aina halunnut olla lähellä, olin vuosia hänelle "unikaverina". Nytkin nukkuu vieressäni, kun ovat luonani.
Se vain pitää hyväksyä, että me ihmiset olemme erilaisia tarpeinemme. Ja oppia kunnioittamaan jokaisen omaa persoonallisuutta, myös omien lapsien. Vaikka joskus se on vaikeaa, kun haluaisit pitää sylissäsi lastasi, joka ei nauti siitä samalla tavalla kuin sinä.
Koskettaminen on osa ihmisyyttä ja tärkeää, mutta jokaiselle sopivan verran...
Lähetä kommentti