Hento Kuiskaus Pimeässä...
"Tahtoisin sen tunnustaa
Kukaan ei oo yhtä tärkeä
Tätä yötä kun kanssasi kuljen
Kukaan ei oo yhtä tärkeä
Tätä yötä kun kanssasi kuljen
Uskalla en liikahtaa
Enkä lumousta särkeä
Kaiken muun tästä huoneesta suljen...
Enkä lumousta särkeä
Kaiken muun tästä huoneesta suljen...
Hento kuiskaus pimeässä
Se pyytää viereeni vielä jää
Hyvä on hiljaa olla tässä
Mennyttä en luonas enää nää..."
Se pyytää viereeni vielä jää
Hyvä on hiljaa olla tässä
Mennyttä en luonas enää nää..."
Pystyin muistamaan tuntemuksia tuolta ajalta, näin mielessäni hetkiä ja maisemia. Näin ihmisen, johon kappale liittyi. Hämmästyin taas kerran musiikin voimaa, kuinka se voi palauttaa jonkin asian, tilanteen tai tunteen niin elävänä tajuntaani.
Minuun musiikki on vaikuttanut aina voimakkaasti. Voisin kuvailla koko elämäni erilaisten biisien avulla. Etenkin sanoilla on merkitystä, vaikkakin melodiat jäävät nopeammin mieleeni. Mutta sanat kertovat aina tarinan, ja joskus se tarina tuntuu olevan kuin suoraan omasta elämästä.
Onnen tähdet
Mukanani on kulkenut Juha Tapion kappale "Onnen tähdet", jonka sanat kuvaavat nuoruuttani hyvin osuvasti. Ehkä se on sellaista perus nuoren tytön elämää, en tiedä, mutta minuun se kolahti.
"Kirjastossa istuu aina iltaisin.
Lukee siellä lainaamansa romaanin.
Kun kaupat menee kiinni
se kiertää ostarin
vielä kerran hidastuvin askelin.
Sen naapurit kai tietää,
vaikkei puhu ääneen.
Joka loppiainen sukulaiset muistuttaa:
Synnyit maailmaan alla onnen tähtien.
Ei vastaa sanaakaan mutta silmät tulta lyöden
kauniisiin kasvoihin hymyn taistelee.
Vielä jonnekkin onnentähden mä teen!
Koulussa sen kirjoitukset ääneen luetaan.
siitä opettajat sanoo aina niin;
Tuosta työstä me tullaan kyllä vielä kuulemaan.
Ja se kirjoittelee niihin aineisiin
kuinka sunnuntaisin perhe harrastaa
ja vieraatkin voi tulla kylään ihan milloin vaan"...
Lukee siellä lainaamansa romaanin.
Kun kaupat menee kiinni
se kiertää ostarin
vielä kerran hidastuvin askelin.
Sen naapurit kai tietää,
vaikkei puhu ääneen.
Joka loppiainen sukulaiset muistuttaa:
Synnyit maailmaan alla onnen tähtien.
Ei vastaa sanaakaan mutta silmät tulta lyöden
kauniisiin kasvoihin hymyn taistelee.
Vielä jonnekkin onnentähden mä teen!
Koulussa sen kirjoitukset ääneen luetaan.
siitä opettajat sanoo aina niin;
Tuosta työstä me tullaan kyllä vielä kuulemaan.
Ja se kirjoittelee niihin aineisiin
kuinka sunnuntaisin perhe harrastaa
ja vieraatkin voi tulla kylään ihan milloin vaan"...
Sanojen takaa voin vieläkin aistia sen tunteen, joka sisälläni myllersi. Ympärilläni olevat ihmiset pitivät minua onnekkaana ja ajattelivat elämäni olevan kaikin puolin kunnossa, mutta kuka todella tunsi minut? Kohtasiko kukaan oikeaa minua eikä sitä miltä näytin ulospäin? Tai kysyi, mitä minulle oikeasti kuului?
Vapaa...
"Mä olen kyllästynyt niihin,
Voimiin jotka ohjailee mun elämää.
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.
Sillä niin olis käynyt,
Jos ois jäänyt eiliseen kii...
Voimiin jotka ohjailee mun elämää.
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.
Sillä niin olis käynyt,
Jos ois jäänyt eiliseen kii...
"En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on..."
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on..."
Kaija Koo on laulanut radion täydeltä tätä kappaletta. Kuinka ollakaan, lasteni laulaessa takapenkillä biisin mukana, minä vain ajattelin, kuinka totta sanat ovat minulle. En ole pystynyt oikein nauttimaan kappaleesta, sillä sen ajatuksiini tuomat asiat ovat olleet liian kipeitä.
Kun aika on...
"Kun aika on niin saavuthan sä silloin luo,
Mä ilmoitan kun on päivä tuo,
Kun aika on, niin heti saat sen tietää.
Mä en voi olla kertomatta en.
Kun aika on niin auringon näät nousevan
Ja kuulet mun sua kutsuvan.
Kun aika on, niin heti saat sen tietää.
Mä en voi olla kertomatta en.
Kun aika on niin auringon näät nousevan
Ja kuulet mun sua kutsuvan.
Kun aika on, taas leikitään,
Sinut jälleen nään.
Sä saavuthan, kun aika on,
Niin uudelleen sä kaiken saat,
Mä leikistämme silloin totta teen..."
Sinut jälleen nään.
Sä saavuthan, kun aika on,
Niin uudelleen sä kaiken saat,
Mä leikistämme silloin totta teen..."
Tähän loppuun paljastin tämän hetkisen biisin, joka kuvaa nyt elämääni parhaiten. Siihen sisältyy toivoa, unelmia, haaveita... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti