Pieniä hetkiä jonkun elämästä...

         

Matkustin viikonloppuna bussilla useamman tunnin matkan ja sain seurata pieniä hetkiä eri ihmisten elämästä. Jotenkin ne kaikki olivat omalla tavallaan tunteita herättäviä ja kertoivat elämän todellisuudesta. Iloista, surusta, kasvamisesta ja irti päästämisestä, pärjäämisestä.

Rohkeutta

Näin kuinka eräs äiti saattoi lapsensa bussiin ja vakuutti n. 8-vuotiaalle, että isä olisi vastassa perillä.Tyttö istui keskellä tuntemattomia aikuisia koko 300 kilometrin matkan. Mukana oli reppu ja unikaveri. Mitä mahtoi lapsi ajatella elämästään, ehkä tällainen liikkuminen oli hänelle arkipäivää? Sisimmässäni ihailin lapsen rohkeutta. Kuinka hän suhtautui tyynesti koko asiaan, tai ainakin siltä näytti ulospäin.

Irti päästämistä

Huomasin myöskin, kuinka linja-autoasemalla oli vanhempia saattamassa opiskelemaan lähteviä nuoria. Jotenkin minua kosketti eräs isä, joka taputti poikaansa olkapäälle ja jäi katsomaan tämän siirtymistä bussin syövereihin. Isä käveli edestakaisin bussin ulkopuolella, kädet puuskassa ja ilme peruslukemilla. Kasvoista kuitenkin näki, kuinka hän kamppaili tunteidensa kanssa. Päästää lapsi lentämään omilla siivillään, ei se ole helppoa.

Ystävyyttä

Takanani istui kaksi n. 14-vuotiasta poikaa skeittilautoineen. Kuuntelin kaverusten keskustelua, josta kävi ilmi, kuinka erilaisissa oloissa perheissä eletään. Ymmärsin, että nämä pojat ovat tärkein perhe toisilleen. He juttelivat kuinka kallista on ostaa valmiita sämpylöitä kahvion baarista. Toinen söi hedelmiä ja kehui niiden terveellisyyttä kaverilleen. Karkit he jakoivat tasan, paras pala tarjottiin kaverille. Kuulin rivien välistä toisesta välittämistä, kaverista huolehdittiin. Kuulin myös, kuinka toinen pojista totesi, ettei kotona ole varmaankaan mitään ruokaa kaapeissa, Eikä ketään kotona, kun hän sinne menee.

En yllättynyt, mutta silti kuulemani liikautti sydäntäni. Eikö jokaisen lapsen oikeus ole, että tulee huolehdituksi ja voi turvautua aikuiseen? Kuinka voikaan olla sattumaa, miten elämä kulkee ja kuljettaa, meitä isoja ja myös pieniä ihmisiä. Pidetään lähimmäisistämme huolta, annetaan lapsillemme rakkautta ja huolenpitoa. Opetellaan päästämään irti ja rohkaistaan itsenäistymään, kun sen aika on. <3 <3 <3