maanantai 15. elokuuta 2016

Vaistojen varassa

Järki ennen tunnetta


Kuinka usein sinä olet kuullut kommentin: "Ajattele nyt järkevästi" tai olet kenties itseksesi miettinyt: "tämä on järkevä ja hyvä päätös, näin minun kuuluu ja pitää tehdä". Maailma on pullollaan järkisyitä ihan kaikkeen.

Olen pitänyt itseäni aina perus "järki-ihmisenä", joka tekee päätöksiä harkittuaan ensin, mikä asiassa kuin asiassa on järkevin vaihtoehto. Siis järkevin, ei ehkä paras. Taloudellisesti järkevä tai ympäristön kannalta hyväksyttävin vaihtoehto. Jotenkin kummasti jo äidinmaidosta saakka minuun on juurtunut tämä piirre, puntaroida eri vaihtoehtoja, mutta enemmän muiden ihmisten kautta kuin itseni.


Kun et voi enää perustella kaikkea järjellä


En tiedä, onko jollekin muulle käynyt samoin kuin minulle, mutta minä järkeilin itseni loppuun. Elämän varrella on hetkiä, jotka muistan näin jälkikäteen selvästi. Hetkiä, jolloin olen miettinyt isoja päätöksiä, puntaroinut vaihtoehtoja. Vaistoni ja intuitioni ovat sanoneet minulle niissä kohdin: "Tämä ei ole sinulle hyväksi". Mutta kaikesta huolimatta olen lopulta kuunnellut järjen ääntä itsessäni: "Näin sinun kuuluu tehdä, tätä sinulta odotetaan, tämä on hyväksyttävää".

Kävin siinä kipupisteessä, etten enää voinut järjellä perustella asioita hyväksi. Silloin heitin kaiken järkevyyden "metsään" ja aloin kuunnella intuitiotani, sitä mitä vaistoni minulle kertoivat. Hämmästyttävää, millainen vaikutus elämänlaatuun tällä kaikella olikaan. Aivan kuin olisin herännyt unesta, tunsin todella olevani elossa ( klisee, mutta totta ).

Sisäisen äänen kuunteleminen


Kun toimii vaistonsa varassa, asiat tuntuvat sinussa kokonaisvaltaisemmin. Olet mukana kaikessa koko sydämellä ja sielullasi, et vain "järjen tasolla". Ei ole aina helppoa toimia niin kuin sisimmässäsi tuntuu oikealta, mutta lopulta se on sen arvoista. Jos minulta kysyttäisiin, minkä yhden neuvon haluaisin lapsilleni antaa heidän elämänpolullaan, se olisi varmasti: "Kuuntele sydäntäsi ja sisintäsi, lopulta ne ohjaavat sinua oikeaan suuntaan".

Toivon, että Sinä, joka luet tätä, pysähdyt miettimään. Kuunteletko Sinä tarpeeksi omaa sisintäsi? Älä vain järkeile enää, vaan aloita itsesi kuuntelu jo tänään.  

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Koen, että "itsensä kuunteleminenkin" voi olla hyvin järkiperäistä ja loogista. Oletko lukenut Arto Pietikäisen kirjan "Kohti arvoistasi"? Itselleni se on merkittävä kirja.

Kirja herätti minut toimimaan joissakin elämäni asioissa uudella tavalla, arvojeni mukaisesti. Tai itse asiassa osaksi palaamaan vanhaan, sillä itselleni arvoni ovat oikeastaan aina olleet suhteellisen selkeät. Ja joitakin arvoja olen koko elämäni käytöksessäni noudattanutkin.

Mutta tietyt arvot olivat vuosien kuluessa hämärtyneet enkä ole toiminut niiden mukaan. Nyt olen taas jonkun vuoden herätellyt niitä käytökseni periaatteiksi. Ja on hassua huomata, miten paljon käytöksen taustalla oleva arvo vaikuttaa.

Jos esimerkiksi työkaverin auttamisen taustalla on (alitajuinenkin) ajatus siitä, että tämän on joko oltava kiitollinen tai autettava minua myöhemmin, tulen katkera(hko)ksi, jos työkaveri ei tee kumpaakaan. Mutta jos taustalla onkin se, että yksi arvoistani on avuliaisuus, jota haluan elämässäni noudattaa - työkaverin reaktiot ovat samantekeviä.

Toinenkin esimerkki: yksi arvoistani on uskollisuus ystäville. Koen, että pitkät ihmissuhteet ovat arvokkaita. Tiedän, ettei tämä ole kaikille arvokasta ja hyväksyn sen, että on ystäviä, jotka haluavat "mennä eteenpäin" ja jättää ihmisiä taakseen ja sallin heidän tehdä niin. Mutta sitten on ystäviä, jotka ilmiselvästi ihan mielellään ovat tekemisissä kanssani - mutta aina niin, että minä otan yhteyttä (minkä koin kitkeräksi). Mutta kun yhteydenottoni lähtökohtana onkin oman arvoni toteuttaminen, ei yksipuolinen aloitteellisuus harmitakaan yhtään.

Kyse on kyllä "sydämen äänestä", mutta ei kovinkaan intuitiivisesta, vaan hyvinkin harkitusta ja pohditusta.



Kohtaamisia kirjoitti...

Kiitos kommentista ja kirjavinkistä! Täytyy tutustua.

On kyllä harvinaisen totta, että kun toimii oman arvonsa pohjalta, ei muiden mielipiteillä ole enää niin väliä. Se riittää, kun tietää toimineensa itselle tärkeällä tavalla.
Voihan intuitionsa ääntä kuunnellessaan myös pohtia ja miettiä omia valintojaan. Kyllä minäkin vielä harkitsen tekemisiäni, mutta teen nykyään sellaisia ratkaisuja, mitkä tuntuvat oikeasti hyviltä. Joissakin asioissa on mukana enemmän rationaalista ajattelua ja joissakin vain pelkkä tunne ohjaa päätöstä. Joskus voi olla sellainenkin tilanne, että molemmat toteutuvat...