Onnen tunne yllättää
Oletko Sinä joskus tuntenut yllättäen ja odottamatta onnen tunteen, joka vain välähtää mieleesi kuin salama kirkkaalta taivaalta? Minulle kävi tänään niin, kun olin saanut lapset ja kissan ruokittua. Astuin ulos takapihalle, missä aurinko paistoi ja lämmin tuuli puhalsi kasvoilleni. Kissa tuli puskemaan jalkaani ja kumarruin silittämään sen turkkia. Juuri silloin tunsin sen, kuinka olin onnellinen juuri siinä hetkessä.
Timantti helminauhassa
Olin onnellinen, että sain taas lapseni luokseni ja kuulin heidän nauruaan ja leikkiään. Kukaan muu kuin toinen äiti ei voi tietää, mitä on kaivata lapsiaan suunnattomasti. Tai aavistaa sitä tunnetta, kun saa heidät taas lähelleen. Onnenhetkiä ei tunne usein, siis sellaisia voimakkaita, jotka kuristavat kurkkua ja saavat sanattomaksi. Sillä silloin tunne ikään kuin täyttää sinut hetkeksi. Joku kuvaa sitä läikähdykseksi rinnassa. Se on kuin kirkas timantti arkisessa elämän helminauhassa.
Onnellisuuden kokemukset vievät eteenpäin, luovat uskoa tulevaisuuteen ja antavat tunteen, että elämä kantaa. Kokemukset tulevat yllättäen ja usein hyvin arkisessa tilanteessa. Voisiko siitä tehdä johtopäätöksen, että suureen onnen ei tarvita suuria asioita, että pienetkin riittävät? Onnenhetkiä ei tarvitse tavoitella, ne löytävät Sinut kyllä, kun hetki on oikea. Kuka tietää, milloin saa kokea seuraavan onnenhetken? Ehkä se on jo huomenna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti